Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (June 27, 1916)
Amerikan soomalalstcn työläisnaisten äänenkannattaja Orgao oi the Finnish Morklng Dfomen In America N:o 26 TIISTAINA KESÄK 27 p — TUESDAY JUNE 27th 1916 — Kuudes vuosik Miten Alitalon An tista tuli sosialisti Johdanto: Anttt Antinpoika myy dään huutolaisena kun hän on kuu den vuoden vanha kahden hänestä vanhemman sisarensa kera He ovat orpolapsia Antti joutiiu taloon joka tunnetaan sekä huutolaisten että pal velijain kidutuspalkaksl Kovaa saa Antti siellä kokea ja olisi kai kuol lut sen kovan kohtalon seurauksista jos ei isäntärenki Matti olisi ruven nut häntä hoitamaan ja suojelemaan Kului vuosia palvelijat vaihtuivat joka vuosi mutta Matti pysyi talossa Antin tähden Kerran isännän ja Ma tin välillä tuli niin kova riita että Matti uhkasi tehdä paljastuksia talon sisäisistä asioista Silloin isäntä teki sovintoa ja sovintoryypyn sekaan pa ni myrkkyä ja Matti oli poissa Kului taas vuosia Paljon ankaraa kohtelua sai Antti kokea mutta Alitalon isän nän hyvä ystävä pitäjän rovasti par haan kykynsä mukaan kylvi nöyryy den ja alistuvaisuuden henkeä Antin sydämeen Rippikoulun käytyä pääsi Antti palkkarengiksi Kului taas vuo sia Taloon tuli piiaksi eräs Miina niminen nuori nainen joka rakastui Anttiin ja siksi jäi taloon vielä toi seksi vuotta Alitalon isäntä pelkäsi että Antikin voisi joskus suuttua ja lähteä talosta Siksi hän keksi kei non naittaa Antti ja Miina sekä "ylentää" Antin muonamleheksi (Jatkoa toukok 23 p mimer) Illalla kutsui isäntä Antin ka mariinsa ja kertoi miten rovasti oli iloinen kun saa hänet ja 'Mii nan yhdistää kristilliseen avio liittoon Rovasti toivoi että pysyisit us kollisena isännällesi sillä niin on jumala säätänyt Nyt minä luet telen sinulle miten olen järjes tänyt sinun ja Miinan palkan Miina on piikana meillä kuten nytkin mutta muonapalkalla ku ten sinäkin Olen tarkalleen las kenut että kaksi ja puoli tynny riä rukiita piisaa vuodeksi kah delle hengelle ja yksi tynnyri oh ria ja puoli tynnyriä kauroja kak si kappaa herneitä kaksi kappaa suoloja ja nelikko silakoita yksi tuoppi kuorittua maitoa päivässä puolen tynnyrinala perunamaata jonka saat omalla ajallasi kylvää ja ottaa ylös Puita saat ottaa talon metsästä nimittäin lehti puita mutta saat tuoda ne ko tiisi omalla ajallasi Raha palk kaa maksan markan viikolta ym päri vuoden ja tästä rahapalkas ta minä jätän pois sen kuinka monta vapaata päivää otat Siinä' on teidän kummankin palkka yh teenlaskettuna — ymmärrä tkös Ja sinä otat nyt pestin määrää mättömäksi ajaksi lopetti isän tä Antti ei ymmärtänyt vähää kään koko palkkajärjestelmästä mutta lupasi olla ja uskoi että isäntä menettelee rehellisesti Isäntä jatkoi : — Asunnoksesi saat korjata vanhan tuvan Vanha tupa oli ollut kymme nen vuotta lasten sirkkain ja rottain temmellyspaikkana Sam maleet olivat aikoja sitten varis seet hirsien lomista Akku noita oli kolme mutta ei yhtään ehjää ruutua Lattia oli laho missä toukat ja etanat asustivat Kuultuaan isännän viimeisen ehdotuksen tuli Antti synkän nä köiseksi sillä hän tiesi että oli mahdoton saada vanhasta tuvas ta lämpimän pitävää Isäntä huo masi Antin epäröivän katseen ja hänen äänensä muuttui uhkaa vaksi kun hän jatkoi : — Siitä tuvasta tulee kuin pap pilan sali kun vaan viitsit kor jata Lasin kappaleita löytyy lun kista joilla voit paikata ruutuja ja laudan kappaleita on myöskin samoin on vanhoja nauloja ne kyllä kelpaavat lattian korjuu seen Mitään muuta ei siitä 'puu tukaan Ainoastaan laiskalle on kaikki mahdotonta Olemme e männän kanssa keskustelleet et tä saat ottaa makasiinin parvel ta uutta lautaa sen verran että laitat kaksijalkaisen sängyn sei nustalle jonka toisen laidan kiin nität seinään Samoin voit tehdä pöydän ja lankun päitä siellä on kaksi ne ovat valmiita tuolia kun vaan niihin kiinnität jalat Olkia saat ottaa sänkyysi mutta muista se että korjaukset ovat tehtävä pyhinä ja öillä sillä muulloin ei ole aikaa Nyt saat mennä Antti oli kuin puulla päähän lyöty ei kuullut edes isännän pois käskyä Isäntä polki jalkaa lattiaan ja huusi: — Oletkos nukkunut seisoalle si senkin koni! (Jatkoa toisella sivulla) "~ LAULU TEHTAASTA Tupruaapi ilmaan savu pimentäen auringon — Kivihiilen karvas käry rasvan haju koneen täry saastuttavat tehtaan ilman jossa raataa yöt ja päivät kapitaalin palkkaorjat Pakkotyössä orjan varsi köyrtyy mieli musta masentuu ja nöyrtyy eipä kyynel synkkää silmää täytä eikä sydän tarmokkuutta näytä Niinkuin kone joka vieressänsä jyskää ryskää tehdasorja ompi samanlainen konemainen orjamainen Ajatella eivät aivot jaksa — eivät jaksa — eivät jaksa elon halusta ei rinta uhku Koneen ryskehessä uupui hen gen palo sammui sielun kirkas tähtivalo Orjuus sorto tahdon tarmon mursi orjan aatoksien tenhon tursi Hikipä jS hikipaja tehdasorjain teurasmaja 'missä koneet ähkyy puhkaa missä kuolon-kutsu uhkaa — yllä liitelevi turman haamu Torahainpahissaan Grotte ruhjoo ihmisluita — särpii lihaa Katso tuossa ahertaapi lipsi nuori orja hento kultahapsi Lapsen tahto koneen työtä oh jaa — riisto-oikeus on vailla pohjaa Kintereillä vaanii kolkko kuolo Grotten hirmukita aukee juodaksensa lapsen verta nuoren orjan — sydänverta täten sammuttaakseen himon pa lon Ah niin surullinen murhenäky katsojille silmiin hohtaa Tehtaan lattialla ruumis värisee huulet liikkuu ääni kähisee hetken vain On kylmä kalvas poski sydämmelien kuolonpeitsi koski T e h t a h a s sa o r j a j oli k o n kauhistava tunne täyttää — Koneet ryskää yhä remmit räiskyy pomo orjillensa huutaa äyskyy syytäin 'helvettiä' suunsa täy den tuossa ihmiselon helvetissä jossa kuihtuu sielu sekä ruumis Kaikk' on työssä — Kuuluu koneen täry ah jo taasen löyhkää veren käry maassa vaikertaen viruu uusi uhri kuolonkalpeet kasvot veri tuhri Hikipaja hikipaja nälkäorjain ruumismaja Kiroukset siunaukset kaikuu orjalasten vaikerrukset raikuu vaan ne luikku koneen rytinähän katoavat tehtaan savun kera orjiaan ei kapitaali säästä Turhaa rukoukset avunpyyntö — turhaa Grotte ruumihin ja hengen murhaa jälellä on kurja ihmishaamu jota surren katsoo valkeneva aamu Ml KA KL RUTANEN Siirtolaistyton päiväkirjasta Kirj Alma Meriluoto (Jatk) Oli kaunis toukokuun aamu kun jätin hyvästit kotikylälleni jonne tolin pari viikkoa emien matkalle lähtöäni saapunut suur kaupungin hyörinästä levähtä mään Isä ja äiti ja nuoremmat siskot olivat tulleet saattamaan laivarantaan Varhaisesta aamuhetkestä saak ka olivat he käyneet metsässä tuoreita vuokkoja poimimassa siten ilmituoden viimeisen rak kauden osotuksen minulle Sy däntäni niin kipeästi kouristi — purin hampaitani estääkseni kyy neltulvaa Koeiin ajatella että se on vain eron hetki kun tuntui vaikealle kaikki kyllä kirkastuu sitten Toukokuun 19 p — Lähtö Helsingistä oli kerrassaan ko mea Sain niin äärettömän pal jon ruusuja sekä ystävällisiä neuvoja osakseni että ihan sy dän oli liikutuksesta sulaa Sei soin kannella niin kauan kuin vaan vähänkin voin nähdä kau pungin häämöittävän Vihdoin alkoi minua vilusta maan joten menin alas mutia kovin teki vastenmielisen vaiku tuksen ahdas himmeällä lampul la valaistu kannen alusta joka oli meidän siirtolaisten olinpaik ka Pettymyksestä huokaillen menin makuupaikkaa katsele maan Löysinkin sellaisen erääs tä hytistä missä oli viisi tyttöä Kiipesin vuoteelleni ja yritin nukkua mutta eihän siitä mitään tullut Koko yön makasin silmät auki kuunnellen laineiden yksi toikkoista loiskinaa laivan kyl keä vastaan Kn tuntenut ikävää enkä kaipausta Koko Uumenina- imani yllä lepäsi uuvuttavan rau kea levollisuus jota itsekin ih mettelin En osannut ajatella mi tään Kaikki tuntui niin hajanai selle ja tulevaisuus häämöitli kuin tummaan vaippaan verhot tuna Pitkien tuntien jälkeen näin pienestä akunasta joka oli aivan vuoteeni kohdalla heikon päivän kajastuksen Nousin hiljaa' pu keuduin ja hiivin ulos kannelle Koko laivassa vallitsi vielä täy dellisesti unimaailman lepo No jasin kaidepuuhun ja annoin vii leän aamutuulen hyväillä kasvo jani sillä välin kuin täysin sie mauksin nautin synnyinmaani valkenevasta kevätaamusta Poh jolan heräävän auringon kirkkau- (Jatkoa toisella sivulla)
