Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (May 9, 1916)
SIVU KYMMENEN Tiistaina toukokuun 9 p 1916 No 19 käriä mutta en mistään tahto- jan kaappiin jonka toisella hyi- kuin pappiin Arvoltaan oli hän pitäjän fcyläkirkolla vietettiin nut saada Kaupungin toisessa lyllä näkyi leivän puolikas ja pa- melkein tavallisen ihmisen ver- suuret kirkonmessut nimipyhi laidassa asui eräs tohtori jota lanen sokeria vieressä Olen mi- täinen mutta hänen teettämänsä mysten päivinä Kodjalassa Py kutsuttiin köyhien tohtoriksi sil- näkin monta ateriaa syönyt pai- mahtava rakennus vaikutti kan- häinmiesten päivänä Untamalas lä hän oli aina aulis auttamaan jasta leipää ja pikkuisen sirun saan monin kerroin ylevämmin sa Mikkelinä ja Valvon kylässä köyhiä ilmaiseksikin Hänet minä sokeria särpimeksi Käskin poi- kuin pappien latinalaiset messut Pärttylinä Pärttyli oli kolmen viimein sain mutta äiti rukka oli kaa hän käy lyseota tulemaan Siitä ihailusta ovat lähtöisin lu- päivän perästä ja silloin Valvon saanut pitkän aikaa kitua tus- tänne syömään siksi kuin äitin- kemattomat jättiläisjutut kansan kylään saapui kansaa messu kassa sä paranee Kaikki samat tuskat omaiset legendat joita kirkonse- markkinoille monesta pitäjästä Tänään kun kuulin tuon pojan olen minäkin kärsinyt maksun ja pistä kerrotaan tulipa aina Turusta asti kauppi äänen eteisessä ja kun hän toisti muiden seikkaili vuoksi kuin tä- Tällä kertaa kirkonseppä kiin- aita Jokaisessa talossa oli pantu ne samat sanat jotka minä sa- mä poikanen Sentähden en voi- tyi aluksi omituiseen 'näköalaan' suuret tynnyrit olutta ja olut manlaisessa tilassa parikymmen- nut häntä jättää ennenkuin olin Hänet oli kutsuttu kirkkoa ra- kauppa kävi niin että harva pa tä vuotta sitte olin monen lää- saanut häntä' vähän lohdutetuksi kentamaan mutta ainoastaan selvinpäin Monenlaista oli 'kärin eteisessä lausunut tuli mie Minä herra kauppaneuvos olen muutamani viittavälien päässä iionremiM mes-uinarkkinoilla leeni kaikki se nöyryytyspä tus- saanut käytökseni oppia sellai- kartanosta näki hän kokonaista Markus Kirkjnseppä h pasi läh ka jonka minä olin kärsinyt ja sissa oloissa Älkää sentähden ih- kolme kirkonristiä aivan naapuri- teä mukaan sillä hän piti iloi minä läksin Minä en olisi voi- metelkö jos minä en nytkään kylissä Muuan vanha veropäivä- sesta elämästä nut olla menemättä vaikkapa voi katua tekoani vaan pidän iäinen selitti Markus Kirkonse- Vähitellen vetäytyi väki levol vihkimiseni olisi sentähden myö--s sen aivan oikeana pälle että niitä oli tosiaankin le ja Markus Kirkonseppä lähti hästynyt niinkuin sinä Sirkka — Sinulle armaani sanoi hän kolme kirkkoa ja kaikki pyhän väentuvasta Mutta ulkona hän sanoit ottaen morsiantaan kädestä mi- Henrikin rakennuttamia Yhden- jäi odotellen istumaan teinitu Kun minä menin heidän asun- nä tahtoisin sanoa että jos mi- kään kirkon paikkaa ei saanut van kynnykselle Vihdoin kun toonsa istui poika lattialla rie- nun vaimokseni tulet täytyy si- jättää kirkottomaksi sillä silloin kaikki liike oli talossa hiljenty puja ompelemassa niinkuin mi- nun oppia siihen että minä me- kyläläiset menettäisivät ajallisen nyt tuli Katina tyttönen hänen näkin tein parikymmentä vuotta nen kun velvollisuuteni minua a jjankaikkisen autuutensa) luoksensa Hän kietoi käsivar sitte ja äiti valitti vuoteella Mi- kutsuu Sentähden kukin kylä oli ottanut tensa Katinan vyötäisille ja vei na ensin mietin oliko se unta vai Tohtori vei morsiamensa äi- osaa sullreen kirkonrakennuk- hänet teinitupaan totta kun oli vallan samanlaista tinsä kuvan eteen ja lausui ku- seen ainoastaan silloin jos se oli- Ujostutti Katinaa aluksi Ar kuin ennen meillä Asunto oh vaa osottaen si rakennettu juuri heidän kylä- kana istui hän kirkonsepän pol puhdas mutta puutteellinen Vai — Katso tuota kuvaa! Han on kirkonsa paikalle Kauan siitä oli vella Suudella salli ja hyväillä molta oli jalka ja kasi poikki pesuvainio niinkuin rouva kaup- ol]ut riitaa ja jupakkaa kunnes vaan ei itse tahtonut kietoa kät Hanet oli saatava sairaalaan paneuvoksetar kerran mainitsi äveriäs Hartikka laamanni oli tänsä kirkonsepän kaulaan Mut Sentahden ynvyin nain kauan mutta minä muistelen häntä kun- ratkaissut asian niin että siep- ta vähitellen hänen mielensä va Minunkin äitini vietiin silloin sai momikse la sillä hän teki työtä pasi itselleen koko autuuden pautui kun kirkonseppä oli niin rnnn l" l-ii olin tiimiin A iln A t „ irt I 1 1 1 ' ' 11 aTSaV"""a™„'r''~ cucwiii jciiui uvumidi- minkä kirkko mvonsi kirkonra- hellä a hvvä hänelle yi ocaii ja iuu maunLui KdÄvunsd iu- kennusten avustuksesta ja ra- ui ™ VuouCC- jivat lyiJjjyiMKM sinä ljana Kuin kennutti sen omille tiluksilleen ni etteivät ne milloinkaan para- parempiosaisilla on vielä nuorte- r ne Olin eräällä sukulaisella ja at voimat Hyvässä taloudellises- Sellaisia kuuli Markus Kirkon sain svödä sillinnäitä sanan täv- sa asemassa olevat äUUt valita seppä Mutta kartanoa kierrelles- dessä merkityksessä olla kaikki- vat vaivojaan lastensa tähden saan ioutlu han kanatarhaan juu en parjattavana ja kuulla joka Paljoa enemmän oli tällä äidillä ri kun sinne parastaikaa talon suupalaani manattavan Kerran työtä sillä hän sai vksin hank- karjaa ajettiin Karjasta Marku-t sattui tämä tätini tulemaan mi- kia elatuksen ja hoidon ja mi- Vllsi vallttl mutta hänen silman- nua sinne katsomaan ja kun han na olen ylpeä hänestä Kaikesta ba ''ai puraeinjnoon ixas- i„iiQi„: u~ :r- : i i _ voilfaan nli e niin oma in ti nani nuiiiuuiu uin imu uima linnussa on silta Kiitos na- r „„„„ „pä lrl-pns minut mukaansa vei minut vie- nelle Nyt olen sanonut sanot- l°inen etta Markus luuli itse pmulV J?e s Ja K™' L-i a a cnrliin ilisnan nnimpnfvtnti näl-p- raaivO Sdi aata mnic dMiuictdii jjuiiuisiacn mi- tavani ja te voitte lausua tuo- J nut Siitä ajasta olen minä ollut mionne olenko kelvollinen tyt- yänsä Kasvonsa oh tyttönen pes lamu nuin uiiiddii ai- idiciiiic imciiCKSl -j r~- t- i„„lr1fcn„ niin eta posKet punottivat -xum t"1" -"icc kypsät mansikat ja silmänsä si- ~ ( )n° lamä kirkon pitui- npraivSt L iu' cinitpllnt Rutn Hell ? kySVl lläll — Anna anteeksi armas! Sinä tukka liehui tuuheina kutreina — Ki- Kirkon pituus on koi- teit ihan oikein Minä koetan valloillaan oli vain punanauhal- me !äman pituutta leveys on auttaa sinua velvollisuuksiasi la vangittu olkain taakse Kirkon kaksi täyttäessäsi seppä ihastui ikihyväksi hänet ~ 0l nlten suuri slltä tlle(5- Kauppaneuvos ja hänen rou- nähtyään Silmäiltyään ympäril- kaan vansa ojentavat anteeksi pyytä- leen ettei kukaan ollut katso- Siitä tulee tarkalleen yhtä en kätensä Toivolalle Täti lau- massa meni hän luo sieppasi ty- uln ]x"]} ynänläen kirkko sun rmnrillp nrmittpIimcQ tvm tön svliinsä ii nainni snnkknspn n °'l piispa Ja Hartikka her- Keskenkaiken keksi Katina so man nauhan joka oli pöydällä käärittynä kiemuralle Katina sieppasi sen käteensä- — Mikä tämä on? kysyi hän — Se on kirkon mittanauha — Kirkon mittanauha! ihmet teli Katina kosketellen kiemuraa hellävaroen Niin sillä mitataan kirkon — Saat sinä suloinen lapsi Katina päästeli nauhan van Hellästi kietoo Sirkka kätensä liensa seasta -NI —Rl tuni — ioivoia sintti taciin ryp pyistä Katia jona tama pyynki hänen kaulaansa ja kuiskaa: Kyyiiciccn MiinaimrKasiaan Silloin päätin minä mielessäni että minusta tulee lääkäri Äiti piti sitä mahdottomana samoin kun muutkin Paljon onkin ol lut siinä työtä Koulua käydessä ni kannoin sanomalehtiä aamui sin iltapäivällä ompelin ja leik kasin riepuja äidin avuksi Ylemmillä luokilla ollessani kävin kesät maalaamassa Maal le päästyäni kävin heinässä ja keräsin kasveja joita m öin va rakkaimmille koulutovereilleni Sinä keväänä kun tulin ylioppi laaksi kuoli äitini liiallisen työn rasittamana Jatkoin lukujani o san velaksi osan omilla ansioillani „ painui onntnccil Mrconspllnn nihhn L-rlööi I l_ 1 'i- T-- l sairaan 1 lK I ' — y mou ivauinuH 1 aKCIIUUKSlia IVirKOll- —a ajuuuii jainui Man tuli rakentamaan Laitilan spnnä K-vvä nmin P„ _ suurta kivikirkkoa jonka laa- nenkuin tvttö vastasi : olin saanut sairaan mami Hat-t-tv- r- „i: 1 „ : i 1 r ii xaLllIcl II111ILII1 UU 1IIIUCUI n t lahjaksi Jumalalle koska "ei _ Katina Kirkonseppä oli o lut turvallista tu la ankaran sieppaamaisillaan Katinan uudel- tuoniann ptppn tvlmn n i? 1 ' ' „ A 1 leen syliinsä Mutta samassa na- cm m m n i n f n 11 1 n 1-1 r " C a1 : t Kirkonseppä ja paimentyttö Keskiajan tarina lanspkkaallp liipman nvnimpllp a käskenyt suulle Ihmetteli Katina sitä ja ihas- — Kuka sinä olet? kysyi pai- teli Sillä hän oli kerran äitinsä mentyttö kanssa tehnyt toivioretken My- — Minä olen kirkonseppä Mi- nämäen kirkkoon Ja iso se oli käs sinun on nimesi? ollut melkein kuin koko maail- Tyttö kuuli vain ensi sanat ma taivas kattonaan Suuriksi aukenivat hänen kirk- -lltta -omassa kirkonseppä kaat sinisilmänsä ia ihaillen ia sieppasi Katinan tulisesti syliin- ihmetellen katseli lian kirknnspn- sä ja kantoi vuodetta kohden — — Elokuun iltana saapui Markus pää joka osasi tehdä niin suuria Katina hätääntyi Toivola — Kun viet ä sairaalaan tuli poika luok seni arkana ia kyyneleet silmä nurkissa Kädessään oli eräs kir- T I 1 ja rian sanoi: "antakaa anteeks sammutetuin lammiin" Spn tip u J i ni u herra tohtori että minä en sano- HartiSaerT Ista tuomari: feLatpäÄ nut teillp siellä Kiinnncciiine tulossa lenmia ipsamaan „„ r ' KoeiiHiKsistaan ensin kiiuakun- Tnlp illnlia i„hn3ini nni tnlna-T T"U Se 'ä nan tu™a""a itten laamanni- kuiskasi än l äSses i P notuksi vaikka kuinka koetin na KiusKasi nan Hätäisesti ettei meillä ole rahaa vhrään " Katina katsoi häneen alta kul- Äidin pui tanaan mennä eräästä Martikkalan suurkarta + Dr- -4 n ya tmC1uaan ranaa ei 0I1 uur laamanni TTartitacrn l1ta"°ssa: j°ka rahti lämmin hymy huulille ja hän nvt nääP nnataa !! „ '"""" lu"bld silmun ja f " a nimensä tii kuitenkaan - Tulen sanoi hän Poika tarjosi minulle yleistä £KV historiaa jonka oli saanut kan- n - lSTSVlSn oXi kirkonsepän sanoja piti han sakoulusta päästyään lahjaksi nt aiSSitt 7pt etZa '° n°U SÄS SS mSetr ehet- El'- väe?Jil2an m väld kotiutui tois- Kansia ia vaikea nakvi hanpn n- 1 — :n_ tr- jiiuumidMÄ vdcutuvdsna „ t „ j - — iciiii-iiitiiiivr-iiif kii ii-up P1-1 a " 1 1 11 1 r -iiin iiicliviii - 1 1 1 1 1 1 v 1 _r - J- ----J- i jrinn Klui'1 m nm ptta en ak-in — J teineille Siihen Markus Kirkon- inanampi Ei sinne saa viedä ! vaikeroi hän vienonarasti — Miksei saa — Sehän on synti ! — Kyllä minä' tiedän mikä on synti — Mutta ethän ota minua kui tenkaan ikiomaksi — Miksen ottaisi? — Miilua tyhjää paimentyttöä — Etkö tiedä eUä olet kaunis Jsatina ? — Olenko? kysyi Katina hy myyn herahtaen — Olet Katina Ja minäpä o tankin sinut ikiomaksi — Otatko todella? ' — Otan todella niinkuin ku ninkaanpoika otti sadun paimen tytön Oletko kuullut sitä satua? — Olen mutta sehän 011 satu vain Mutta nyt tulee satu todek- levan siitä luopua Poika lupasi tulla minulle mak seppä -majoitettiin M xts:: iu:i:_ — Annatko sinä kihlat minitl 1 naimia 1 niuunLa tvyidMi 1 1 T"" 1 samaan kun saa lehden kontto- Illaiikiiliiki Uävskpntpi ivf=rt„= k™ „:jo1j„ i„„„ le- kvsM Katina iloissaan Vsta maksun lehdenkannosta Kirkonseppä kartanon ympärillä vielä nvtkin Untamalan ja Val- Mma kieltaysin ottamasta kir- puhutellakseen renkejä ja päivä- vojan kirkot kunnossa vaikka jaa ja minä sanoin että en minä työläisiä Se oli hänelle yleensä niitä tuskin vuosikausiin käyte- ota "J anelta mitään sillä sen hyvin mieluista sillä kansan mie- tään ja vaikka ne lukemattomat minkä han saa lehdestä menee het ja naiset katsoivat häneen kerrat ovat palaneet Laitilan pi- hanelta hyvin ruokaan Iloisena hartaalla ihmettelyllä kuin pyhi- täjä lie muuten kaikista "usko- kutteh poika minua ja pisti kir- mykseen paljoa lämpimämmin vaisin" koko Suomessa -Viinanpa niinkin — ( Asiatko sinä ne Valvon messumarkkinoilia ? — Tosiaan Sielläpä ostankin — Otatko minut mukaasi? — Otan yhdessä menemme (Jatk 12:11a sivulla) i I A f? I W 1 1 u i 1 t 1 I ' I i U 1