9
No 12
Tiistaina maaliskuun 21 p 1916
Sivj 7
IIläIIIIiIlIIiIäIfillISil!IiIIlISHll!IIlIIIIlillSIIiIliläIIIIiS
Nuorten ÖDsafitö
Ui
Minkä nuorena oppii
1 i Ui
sen vannana tauaa a
tllllliiMIillillltJilslIHIllHIIIIim
MINNEAPOLIS MINN
Lukiessani Toveritarta johtui mie
leeni että pitäisi minunkin koettaa
kyhätä pieni pätkä Toverittaren pals
toille nuorten osastoon mutta pel
kään pahoin että tämä minun ky
näykseni joutuu roskakoriin sillä en
ole koskaan ennen kirjottanut leh
teen Mutta ensikerta on aina ensi
kerta ja siksipä pyydänkin huonoute
ni anteeksi jos nimittäin tämä pää
see Toverittaren yleisön luettavaksi
Ensinnäkin minun täytyy ilmaista
ihmettelyni sen johdosta kun ei tääl
tä Minneapolisista koskaan näy mi
tään elonmerkkiä Toverittaren pals
toilla Näyttää siltä että mitä isom
kylä ja mitä enempi suomalaisia niin
sitä laiskempia he ovat kirjottele
maan lehtiin Täällä Minneapolissa
on tavattoman paljon suomalaisia
tyttöjä mutta näyttää siltä että he
kaikki nukkuvat niin siki tuota ai
naista leväperäisyyden unta etteivät
viitsi oman lehtensä palstoille kir
jottaa pienintäkään kirjotusta Sillä
sehän olisi oman lehtemme kannatta
mista ja eteenpäin viemistä kun edes
joskus pienenkin kirjeen kirjottaisit
te Toverittareen
Ja pojat myöskin Voitte tekin jo
tain kirjottaa eikä kaikkia joutohet
kiänne kapakoissa kuluttaa palloa pe
laten Minä ainakin itsepuolestani
ldrjotan toistenkin jos vaan tämä
kirjotus lehteen hyväksytään
Nyt lopetan siinä toivossa että
kaikki nuoret rupeavat innokkaasti
kirjottamaan Toverittareen Toivotan
hauskaa kevättä kaikille Toverittaren
lukijoille KOHENTAJA
HASSU MUTTA TOSI TAPAUS
Kirj Mi— Ml
Läksin eräänä lauantai-aamuna e
rään toverini luo Kun sinne saa
vuin oli hän juuri "haadissa" Kun
hän alkoi pukeutumaan huusi "akka"
ennenkuin hän oli ehtinyt saada mi
tään päällensä: "telephone!" Juok
simme yläkertaan toverini alusvaat
teissaan ja hiukset hajallaan — ta
lon väki meni juuri ulos Kun to
verini sai kiinni puhelinlorveen niin
silloin juuri koputti ovelle "Mene
sinä" hätäili toverini Menin Siel
lä oli joku tumma mies joka pbpotti
jotakin "En ymmärrä niitä tämä sa
noo" huusin toverilleni
"Se ei ole muonamies tule pois"
vastaa toverini Hän käski minun
puhelemaan puolestaan telefoonissa
sillä aikaa kun hän käy katsomassa
kuka ovella on — tunsin puhutelta
van — toverini puki villatakkinsa
yllensä ja meni Kun hän tuli ta
kaisin ja otti taas puhelimen soi
samalla ovikello
"Mene sinä" sanoi taas toverini
Avaan oven ja olen valmiina rii
sumaan vierasta mutta voi! Sehän
olikin mausteita kauppaava saksalai
nen "Soita fooni kiinni ja tule
tänne" huusin taas
"Kuka se on" huusi hän vastaan
"Tahdotko sellaisia ruokia?" huu
sin minä nauruani pidättäen Tove
rini pisti päänsä esiin seinän ta
kaa ja sanoi "No!" (ei) Samalla
hänen hiuksensa repsahtivat ales
Mies veti suunsa hymyyn ja kysyi:
"You speak Swedish?" (puhutteko
ruotsia?)
"No!" (ei) vastasin minä
"French?" (ranSKaa?) kysyi taas
kauppias
"No!" vastasi minä taas ja löin
oven kiinni Sitten juoksin alas to
verini huoneeseen ja siellä me nau
roimme kauan
neenä nousen ylös — Uh! Iso mus
ta koira alkoi haukkua Kuuluu vi
hellystä Katson ympärilleni ja huo
maan miehen mäen korkeimmalla
huipulla Mies astuu nopeasti koi
ran haukuntaa kohden Piiloudun
pensaan taa Samassa mies saapuu
kairan luo ja kun huomaa sen le
vollisena lepäävän maassa sanoo sil
le: "Hölmö! eihän täällä mitään ole"
Koira nostaa päänsä ja ulvahtaa ja
samassa tuli luokseni Mies seuraa
jälessä ja huomaa minut Istun se
lin häneen
Hitaasti kuulen hänen astuvan
luokseni Oo! kun pelkään! Mutta
samassa hypähdin ylös ja katsoin
häntä tulisesti hetkisen mutta sa
malla puhkesin rajuun itkuun — se
hän on hän! —
Hän ei näyttänyt tuntevan minua
Hämillään hän sopersi: "Anteeksi
neiti pelästytinkö teidät?"
"Ette — mutta kun "
Nyt hän nähtävästi muisti joskus
ennenkin nähneensä tuon naisen tum
mien silmien tulisen katseen Koe
tin lausua tyyneesti: "Caro etkö tun
ne minua? Olenhan oma Beldifisi"
"Sinä Beldit!" hän huudahti pu
ristaen minut lujasti rintaansa vas
ten Koetin päästä tuosta hurjasta
syleilystä ja kuitenkaan en tahtonut
"Mutta ('aro olethan se todellakin
sinä? Kuinka olet voinut tulla tän
ne?" "Sen kerron sitte mutta sano en
sin miksi sinä itket Beldit?"
"Älä välitä siitä en tiedä itsekään
niiksi itken"
Suudellen: "Tunnenhan minä sinut
miksi siis vaivaan sinua Istuhan
syliini niin kerron: ellen olisi näh
nyt sinua makaisin nyt kuolleena
tai haavottuneena jossain Ranskan
ja Saksan rajalla "
"Mitä sinulle on tapahtunut — jo
tain kauheata ' Caro?"
"Ei Beldit anna minun kertoa rau
hassa loppuun Niinkuin tiedät vie
dään nykyään paljon miehiä sotaan
Meille annettiin lista johon jokainen
vapaaehtoinen sai kirjottaa nimensä
Minä enempää ajattelematta kirjo
tin nimeni mutta sitten muistin si
nut että jos saat nähdä nimeni
kuolleiden joukossa niin siis en
astunut laivaan vaan jäin rantaan
Sitten läksin toisella laivalla tänne
Tulin Panaman kautta Nousin mai
hin S kaupungissa Tänä iltana mi
nun täytyy taas lähteä — oli muuta
ma tunti aikaa niin lähdin metsästä
mään siinä toivossa että tapaisin si
nut En tiennyt osotettasi sillä
muistathan kuinka erosimme — Nyt
ei ole mitään hätää kyllä voin salata
itseni kotimaani viranomaisilta"
"Sanoit lähteväsi tänä iltana —
mihin?"
"Lähdön laivalle joka kulkee Af
rikan ja Austraaiian väliä"
"Caro onko se välttämätöntä että
lähdet? Minä taas jään yksin"
"Oi Beldit minun täytyy"
"Viivytkö kauan tuolla matkallasi
Carolus?"
"En tiedä varmaan Ehkä vuoden '
Siis lyhyen hetken vaan Beldit
"Siis vuoden kuluttua emme enään
eroa ?"
"Niin ainoastaan vuosi vaan ja sit
ten emme koskaan enää eroa Hei
dit!" "Carolus!"
KUINKA LIINU PARANI
UTELIAISUUDEN TAUDISTA
(Jatkoa 8:lta sivulta)
HAAVEILUJA
Kirj Mi— Mi
On kaunis syyspäivä Aurinko pais
taa lämpimästi Istun yksin ja haa
veilen hänestä — — Meri on peili
kirkas niin kauas kuin silmä kan
taa Ainoastaan pienet laineet nou
sevat rantakalliota vastaan
Kuulen ääntä metsästä Pelästy-
jo juoruamisessakin hyvällä alulla-'
— '"Sen minäkin uskon mutta
ei lähetetä heitä kuitenkaan vie
lä lliitolaan vaan annetaan hei
dän nähdä miten toisille juoru
kelloille käypi"
— "Niin tehdään Alutta nyt
meidän täytyy kiiruhtaa sillä saivat siihen kuitenkin selityksen
tässä kylässä on aika paljon juo- Tonttu-ukot hiipivät näet talosta
rtikelloja' _ taloon ja sivelivät jollakin ainecl-
Tontni-ukot hiipivät aivan ää- la luudanvarsia Ile pysähtyivät
nettomästi ulos ovesta ja kos- juttelemaan Kuuselan' eteisessä
kettivat mennessään ovinurkassa Tytöt tarkistivat korviaan ja
seisovaa varsihiutaa kuulivat seuraavan keskustelun :
Tuskin oli ovi tonttujen jäi- — 'Pane paksulti juoruvoidetta
keen sulkeutunut ennenkuin Lii- luudanvarteen sillä Kuuselan
nu hypähti ylös Hän aivan va- Maija on kovin laiska eikä vähäl-
pisi pelosta ja kiukusta "Vai Ia luutaan tartu !''
minun tehdä tuttavuutta varsi- — "Kyllä tässä jo riiitää sillä
luudan kanssa" sähjsi hän ja tart tämä on hyvin voimakasta tä-
tui luutaan aikoen repiä sen kap- mähän on tehty Maijan omista
paloiksi jnoniaiheista"
Mutta sitä ei Liimtii olisi pitä- (Jatketaan)
nvt tehdä sillä samassa kun hän 1 '
:j'r-!™r"r5 jokaiselle suomalaiselle
ratsastaen vinhaa vauhtia suo
rinta tietä savupiipun kautta ylös InrKPlIP
ilmaan lUpOGHG
Vilkaistuaan alas näki hän -_- rv-g
Annin pään terävine nenineen ja LclSlCn KeVät 1110
pörrötukkineen pistävän ulos e- Sellaista lahjaa kuin on Lasten
teisen ovesta Kevät 1916 ci kukaan lapseltaan
Mutta mitä ihmettä! Kauhean kiellä jolla vaan on tilaisuus se
suuri lintu aivan kuin jokin Ien- ostaa Se sisältää kauniita ja o
tokone suhahti esiin nurkan ta- pettavaisia kertomuksia ja runo
kaa sieppasi Annia tukasta ja ai- ja sopivien kuvien kanssa lasten
koi kiidättää nuolen nopeudella näytelmiä lasten leikkejä vuoro
ylös ilmaan Tuossa tuokiossa oli keskusteluja kuvia lasten pyhä
Liinti luutineen jäänyt jo kappa- kouluista ja ihanneliitoista y m
leen matkaa jälelle Kauniista ja sattuvasta kansi-
Maa pakeni heidän aliansa ja kuvasta aina loppuvignettiin asti
korkealle kohonnut puolikuu suu- tulee tämä julkaisu varmaan
reni suurenemistaan Pian oli miellyttämään sekä lapsia että
Anni sen kohdalla Hän ojensi aikuisia
kätensä 'ja tarttui kuun sakaraan Tilatkaa sitä tukuttain
Kotka heitti hänet ja lensi tie- myytäväksi
hensä Limu luutineen huristi „
aivan Annin alapuolella Hänkin Lasten Kevät 19 6 varmasti te
kurotti käsillään ja sai kiinni An- kauppansa kalla- Asia
nia kantapäästä ™ch? myönnetään 20% La-
hettakaa tilauksenne viivy ttele-
Snna lie sitten riippuivat kuun raältä sil]ä Lasten Kevät 1916 il
sakarassa Näköala on kyllin mestyy huhtikuun alkupäivinä
laaja mutta olo kiivi pian epa- eikä ' siitä oteta suurta painosta
mukaakM varastoon yli siihen mennessä Iä
lle kurkistivat alas maahan ja hetettyjen 'tJaustcn
näkivät koko kylän koko pitäjän rp
Vieläpä naapuripitäjiäkin He nä- AOimiKaa ripeään
kivät ihmisiä useimpien talojen Älkää jättäkö tilaustenne tekoa
(lihoilla Naapurin iree:ta ja viime hetkeen vaan tilatkaa heti
Kaisaliisa sopottivat eteisessä tai kuitenkin ilmottakaa konttoo
ni itähän salaisuuksia heillä mah- iin Iiuiiika monta kappaletta ha
toi olla Tytöt höristivät korvi- luatte että tiedämme sen mu
aan ja kuulivat" että puhe oli kaan määrätä painoksen suuruu-Ala-talon
Miinasta Sitten meni- den Lasten Kevät kuten enncn
vät ne pirttiin (ireetta sieppasi kin maksaa vain 15 senttiä kap
pankolta kissan kainaloonsa ja pale Sisältöä siihen tulee sama
tarttui luudanvarteen Samassa määrä kuin oli Lasten Joulussa
hän alkoi huristaa savniiiinun 1915 Siis moninkerroin arvok
kainta vlos ilmaan Kaisaliisa kaampi kuin sitä edellise1: lasten
seurasi esimerkkiä julkaisut ovat olleet ja kuitenkin
Tytöt kuun sakarassa näkivät °n hinta entisellään
saman näytelmän uusiutuvan ti- Tilauksenne voitte tehdä alla
seimmissa taloissa Kujalan pe- olevalla listalla:
räkamarissa istui koko liuta jiio- 'toveritar Bx 99
rukelloja kahvipannun ympärillä Astoria Öre '
Äkkiä hypähtivät he kaikki ylös Allekirjoittanut tilaa
sieppasivat kuka kahvipannun kappaicUa Lasten Kevättä 1916
kuka kupit kuka muun puuttees-
sa kissan kainaloonsa ja hakivat Ra a $
kiireen kaupalla luudanvartta
Sitten alkoi matka savupiipun
kautta ylös ilmaan Nimi "
Anni ja Li in ti riippuen kuun
sakarassa näkivät ja kuulivat nä- Ohote t
mä kaikki mutta he eivät ym
märtäneet mikä voima se veti
jokaista luudanvarteen ja kiidät
ti heidät halki ilmojen Pian he