9 No 12 Tiistaina maaliskuun 21 p 1916 Sivj 7 IIläIIIIiIlIIiIäIfillISil!IiIIlISHll!IIlIIIIlillSIIiIliläIIIIiS Nuorten ÖDsafitö Ui Minkä nuorena oppii 1 i Ui sen vannana tauaa a tllllliiMIillillltJilslIHIllHIIIIim MINNEAPOLIS MINN Lukiessani Toveritarta johtui mie leeni että pitäisi minunkin koettaa kyhätä pieni pätkä Toverittaren pals toille nuorten osastoon mutta pel kään pahoin että tämä minun ky näykseni joutuu roskakoriin sillä en ole koskaan ennen kirjottanut leh teen Mutta ensikerta on aina ensi kerta ja siksipä pyydänkin huonoute ni anteeksi jos nimittäin tämä pää see Toverittaren yleisön luettavaksi Ensinnäkin minun täytyy ilmaista ihmettelyni sen johdosta kun ei tääl tä Minneapolisista koskaan näy mi tään elonmerkkiä Toverittaren pals toilla Näyttää siltä että mitä isom kylä ja mitä enempi suomalaisia niin sitä laiskempia he ovat kirjottele maan lehtiin Täällä Minneapolissa on tavattoman paljon suomalaisia tyttöjä mutta näyttää siltä että he kaikki nukkuvat niin siki tuota ai naista leväperäisyyden unta etteivät viitsi oman lehtensä palstoille kir jottaa pienintäkään kirjotusta Sillä sehän olisi oman lehtemme kannatta mista ja eteenpäin viemistä kun edes joskus pienenkin kirjeen kirjottaisit te Toverittareen Ja pojat myöskin Voitte tekin jo tain kirjottaa eikä kaikkia joutohet kiänne kapakoissa kuluttaa palloa pe laten Minä ainakin itsepuolestani ldrjotan toistenkin jos vaan tämä kirjotus lehteen hyväksytään Nyt lopetan siinä toivossa että kaikki nuoret rupeavat innokkaasti kirjottamaan Toverittareen Toivotan hauskaa kevättä kaikille Toverittaren lukijoille KOHENTAJA HASSU MUTTA TOSI TAPAUS Kirj Mi— Ml Läksin eräänä lauantai-aamuna e rään toverini luo Kun sinne saa vuin oli hän juuri "haadissa" Kun hän alkoi pukeutumaan huusi "akka" ennenkuin hän oli ehtinyt saada mi tään päällensä: "telephone!" Juok simme yläkertaan toverini alusvaat teissaan ja hiukset hajallaan — ta lon väki meni juuri ulos Kun to verini sai kiinni puhelinlorveen niin silloin juuri koputti ovelle "Mene sinä" hätäili toverini Menin Siel lä oli joku tumma mies joka pbpotti jotakin "En ymmärrä niitä tämä sa noo" huusin toverilleni "Se ei ole muonamies tule pois" vastaa toverini Hän käski minun puhelemaan puolestaan telefoonissa sillä aikaa kun hän käy katsomassa kuka ovella on — tunsin puhutelta van — toverini puki villatakkinsa yllensä ja meni Kun hän tuli ta kaisin ja otti taas puhelimen soi samalla ovikello "Mene sinä" sanoi taas toverini Avaan oven ja olen valmiina rii sumaan vierasta mutta voi! Sehän olikin mausteita kauppaava saksalai nen "Soita fooni kiinni ja tule tänne" huusin taas "Kuka se on" huusi hän vastaan "Tahdotko sellaisia ruokia?" huu sin minä nauruani pidättäen Tove rini pisti päänsä esiin seinän ta kaa ja sanoi "No!" (ei) Samalla hänen hiuksensa repsahtivat ales Mies veti suunsa hymyyn ja kysyi: "You speak Swedish?" (puhutteko ruotsia?) "No!" (ei) vastasin minä "French?" (ranSKaa?) kysyi taas kauppias "No!" vastasi minä taas ja löin oven kiinni Sitten juoksin alas to verini huoneeseen ja siellä me nau roimme kauan neenä nousen ylös — Uh! Iso mus ta koira alkoi haukkua Kuuluu vi hellystä Katson ympärilleni ja huo maan miehen mäen korkeimmalla huipulla Mies astuu nopeasti koi ran haukuntaa kohden Piiloudun pensaan taa Samassa mies saapuu kairan luo ja kun huomaa sen le vollisena lepäävän maassa sanoo sil le: "Hölmö! eihän täällä mitään ole" Koira nostaa päänsä ja ulvahtaa ja samassa tuli luokseni Mies seuraa jälessä ja huomaa minut Istun se lin häneen Hitaasti kuulen hänen astuvan luokseni Oo! kun pelkään! Mutta samassa hypähdin ylös ja katsoin häntä tulisesti hetkisen mutta sa malla puhkesin rajuun itkuun — se hän on hän! — Hän ei näyttänyt tuntevan minua Hämillään hän sopersi: "Anteeksi neiti pelästytinkö teidät?" "Ette — mutta kun " Nyt hän nähtävästi muisti joskus ennenkin nähneensä tuon naisen tum mien silmien tulisen katseen Koe tin lausua tyyneesti: "Caro etkö tun ne minua? Olenhan oma Beldifisi" "Sinä Beldit!" hän huudahti pu ristaen minut lujasti rintaansa vas ten Koetin päästä tuosta hurjasta syleilystä ja kuitenkaan en tahtonut "Mutta ('aro olethan se todellakin sinä? Kuinka olet voinut tulla tän ne?" "Sen kerron sitte mutta sano en sin miksi sinä itket Beldit?" "Älä välitä siitä en tiedä itsekään niiksi itken" Suudellen: "Tunnenhan minä sinut miksi siis vaivaan sinua Istuhan syliini niin kerron: ellen olisi näh nyt sinua makaisin nyt kuolleena tai haavottuneena jossain Ranskan ja Saksan rajalla " "Mitä sinulle on tapahtunut — jo tain kauheata ' Caro?" "Ei Beldit anna minun kertoa rau hassa loppuun Niinkuin tiedät vie dään nykyään paljon miehiä sotaan Meille annettiin lista johon jokainen vapaaehtoinen sai kirjottaa nimensä Minä enempää ajattelematta kirjo tin nimeni mutta sitten muistin si nut että jos saat nähdä nimeni kuolleiden joukossa niin siis en astunut laivaan vaan jäin rantaan Sitten läksin toisella laivalla tänne Tulin Panaman kautta Nousin mai hin S kaupungissa Tänä iltana mi nun täytyy taas lähteä — oli muuta ma tunti aikaa niin lähdin metsästä mään siinä toivossa että tapaisin si nut En tiennyt osotettasi sillä muistathan kuinka erosimme — Nyt ei ole mitään hätää kyllä voin salata itseni kotimaani viranomaisilta" "Sanoit lähteväsi tänä iltana — mihin?" "Lähdön laivalle joka kulkee Af rikan ja Austraaiian väliä" "Caro onko se välttämätöntä että lähdet? Minä taas jään yksin" "Oi Beldit minun täytyy" "Viivytkö kauan tuolla matkallasi Carolus?" "En tiedä varmaan Ehkä vuoden ' Siis lyhyen hetken vaan Beldit "Siis vuoden kuluttua emme enään eroa ?" "Niin ainoastaan vuosi vaan ja sit ten emme koskaan enää eroa Hei dit!" "Carolus!" KUINKA LIINU PARANI UTELIAISUUDEN TAUDISTA (Jatkoa 8:lta sivulta) HAAVEILUJA Kirj Mi— Mi On kaunis syyspäivä Aurinko pais taa lämpimästi Istun yksin ja haa veilen hänestä — — Meri on peili kirkas niin kauas kuin silmä kan taa Ainoastaan pienet laineet nou sevat rantakalliota vastaan Kuulen ääntä metsästä Pelästy- jo juoruamisessakin hyvällä alulla-' — '"Sen minäkin uskon mutta ei lähetetä heitä kuitenkaan vie lä lliitolaan vaan annetaan hei dän nähdä miten toisille juoru kelloille käypi" — "Niin tehdään Alutta nyt meidän täytyy kiiruhtaa sillä saivat siihen kuitenkin selityksen tässä kylässä on aika paljon juo- Tonttu-ukot hiipivät näet talosta rtikelloja' _ taloon ja sivelivät jollakin ainecl- Tontni-ukot hiipivät aivan ää- la luudanvarsia Ile pysähtyivät nettomästi ulos ovesta ja kos- juttelemaan Kuuselan' eteisessä kettivat mennessään ovinurkassa Tytöt tarkistivat korviaan ja seisovaa varsihiutaa kuulivat seuraavan keskustelun : Tuskin oli ovi tonttujen jäi- — 'Pane paksulti juoruvoidetta keen sulkeutunut ennenkuin Lii- luudanvarteen sillä Kuuselan nu hypähti ylös Hän aivan va- Maija on kovin laiska eikä vähäl- pisi pelosta ja kiukusta "Vai Ia luutaan tartu !'' minun tehdä tuttavuutta varsi- — "Kyllä tässä jo riiitää sillä luudan kanssa" sähjsi hän ja tart tämä on hyvin voimakasta tä- tui luutaan aikoen repiä sen kap- mähän on tehty Maijan omista paloiksi jnoniaiheista" Mutta sitä ei Liimtii olisi pitä- (Jatketaan) nvt tehdä sillä samassa kun hän 1 ' :j'r-!™r"r5 jokaiselle suomalaiselle ratsastaen vinhaa vauhtia suo rinta tietä savupiipun kautta ylös InrKPlIP ilmaan lUpOGHG Vilkaistuaan alas näki hän -_- rv-g Annin pään terävine nenineen ja LclSlCn KeVät 1110 pörrötukkineen pistävän ulos e- Sellaista lahjaa kuin on Lasten teisen ovesta Kevät 1916 ci kukaan lapseltaan Mutta mitä ihmettä! Kauhean kiellä jolla vaan on tilaisuus se suuri lintu aivan kuin jokin Ien- ostaa Se sisältää kauniita ja o tokone suhahti esiin nurkan ta- pettavaisia kertomuksia ja runo kaa sieppasi Annia tukasta ja ai- ja sopivien kuvien kanssa lasten koi kiidättää nuolen nopeudella näytelmiä lasten leikkejä vuoro ylös ilmaan Tuossa tuokiossa oli keskusteluja kuvia lasten pyhä Liinti luutineen jäänyt jo kappa- kouluista ja ihanneliitoista y m leen matkaa jälelle Kauniista ja sattuvasta kansi- Maa pakeni heidän aliansa ja kuvasta aina loppuvignettiin asti korkealle kohonnut puolikuu suu- tulee tämä julkaisu varmaan reni suurenemistaan Pian oli miellyttämään sekä lapsia että Anni sen kohdalla Hän ojensi aikuisia kätensä 'ja tarttui kuun sakaraan Tilatkaa sitä tukuttain Kotka heitti hänet ja lensi tie- myytäväksi hensä Limu luutineen huristi „ aivan Annin alapuolella Hänkin Lasten Kevät 19 6 varmasti te kurotti käsillään ja sai kiinni An- kauppansa kalla- Asia nia kantapäästä ™ch? myönnetään 20% La- hettakaa tilauksenne viivy ttele- Snna lie sitten riippuivat kuun raältä sil]ä Lasten Kevät 1916 il sakarassa Näköala on kyllin mestyy huhtikuun alkupäivinä laaja mutta olo kiivi pian epa- eikä ' siitä oteta suurta painosta mukaakM varastoon yli siihen mennessä Iä lle kurkistivat alas maahan ja hetettyjen 'tJaustcn näkivät koko kylän koko pitäjän rp Vieläpä naapuripitäjiäkin He nä- AOimiKaa ripeään kivät ihmisiä useimpien talojen Älkää jättäkö tilaustenne tekoa (lihoilla Naapurin iree:ta ja viime hetkeen vaan tilatkaa heti Kaisaliisa sopottivat eteisessä tai kuitenkin ilmottakaa konttoo ni itähän salaisuuksia heillä mah- iin Iiuiiika monta kappaletta ha toi olla Tytöt höristivät korvi- luatte että tiedämme sen mu aan ja kuulivat" että puhe oli kaan määrätä painoksen suuruu-Ala-talon Miinasta Sitten meni- den Lasten Kevät kuten enncn vät ne pirttiin (ireetta sieppasi kin maksaa vain 15 senttiä kap pankolta kissan kainaloonsa ja pale Sisältöä siihen tulee sama tarttui luudanvarteen Samassa määrä kuin oli Lasten Joulussa hän alkoi huristaa savniiiinun 1915 Siis moninkerroin arvok kainta vlos ilmaan Kaisaliisa kaampi kuin sitä edellise1: lasten seurasi esimerkkiä julkaisut ovat olleet ja kuitenkin Tytöt kuun sakarassa näkivät °n hinta entisellään saman näytelmän uusiutuvan ti- Tilauksenne voitte tehdä alla seimmissa taloissa Kujalan pe- olevalla listalla: räkamarissa istui koko liuta jiio- 'toveritar Bx 99 rukelloja kahvipannun ympärillä Astoria Öre ' Äkkiä hypähtivät he kaikki ylös Allekirjoittanut tilaa sieppasivat kuka kahvipannun kappaicUa Lasten Kevättä 1916 kuka kupit kuka muun puuttees- sa kissan kainaloonsa ja hakivat Ra a $ kiireen kaupalla luudanvartta Sitten alkoi matka savupiipun kautta ylös ilmaan Nimi " Anni ja Li in ti riippuen kuun sakarassa näkivät ja kuulivat nä- Ohote t mä kaikki mutta he eivät ym märtäneet mikä voima se veti jokaista luudanvarteen ja kiidät ti heidät halki ilmojen Pian he